Diamina 1999, (c) Tero Piirainen

Liljakukko Lilioceris Lilii Scop. Pirkanmaalla

Tero Piirainen

Kesällä 1997 havahtuivat Tampereen hyönteisharrastajat havaintoihin pienestä punaisesta kovakuoriaisesta, liljakukosta Lilioceris lilii Scop. (Coleoptera: Chrysomelidae). Mainitun lehtikuoriaisen tiedettiin tekevän tuhojaan puutarhaliljoilla Etelä-Suomessa, mutta aiempia havaintoja ei Pirkanmaalta ollut hyönteistutkijoiden korviin kantautunut. Kuitenkin jo tuona kesänä laji löytyi useammankin seuran jäsenen pihasta.

Puutarhan punainen paroni

Aikuinen 6–7 mm mittainen kirkkaanpunainen liljakukkokuoriainen on helppo havaita. Kuoriaisen toukat sen sijaan suojautuvat vihollisiltaan, mm. innokkailta kotipuutarhureilta, naamioitumalla mukanaan kuljettamaansa, ulosteista rakennettuun pussiin. Nuoret toukat kovertavat liljan lehtiin läpikuultavia laikkuja. Kasvettuaan toukat alkavat nakertaa kokonaisia lehtiä reunasta alkaen.

Erehtymisen vaaraa ei juuri ole, sillä puutarhaliljoilla ei ole muita vastaavanlaista jälkeä tekeviä tuholaisia. Ainoa liljakukkoa suuresti muistuttava lähilaji, kielokukko L. merdigera on melko yleinen laji metsien kielokasvustoissa, mutta ei juuri esiinny puutarhoissa.

Liljakukko on melko uusi tulokas Suomen hyönteislajistossa. Ensimmäiset havainnot ovat Kirkkonummen Jorvaksesta vuodelta 1944, jossa se oli esiintynyt ainakin kolme vuotta aikaisemmin (Krogerus 1945). Uusia havaintoja tuli aluksi harvakseltaan: Kirkko-nummen Vitträsk 1946 (Krogerus 1947) ja Espoon Gumböle 1953 (Nordman 1953). Vappula (1965) mainitsee havainnot lisäksi Vihdistä 1951, Keravalta (1957) ja Helsingistä (1958). Liljakukon esiintymät Keski-Uudellamaalla vakiintuivat, mutta vasta 1980-luvun loppupuolelta tunnetaan havaintoja muualta Etelä-Suomesta (Hans Silfverberg, henk. koht. tiedonanto).

"Oletko nähnyt kukkoa?"

Tekemistämme havainnoista innostuneina lähdimme kyselemään liljakukkohavaintoja kotipuutarhureilta artikkeleiden ja kyselylomakkeiden avulla. Palautteen määrä ylitti odotukset: puutarhamessuilla jaetun lomakkeen palautti lähes viisikymmentä kansalaista ja lehtiartikkelin perusteella kirjeitä tuli yli sata. Valtaosa vastauksista oli Pirkanmaalta, mutta jonkin verran myös muualta Suomesta.

Kyselyiden perusteella liljakukko on viime vuosina levinnyt voimakkaasti Pirkanmaalle. Kyselyn varhaisimmat havainnot maakunnasta löytyivät vuodelta 1995 Nokialta ja Kylmäkoskelta. Mitä ilmeisimmin kesä 1997 oli liljakukon kannalta erittäin suopea, sillä moni oli havainnut lajin puutarhassaan silloin ensimmäistä kertaa. Kesällä 1998 laji oli jo monin paikoin runsaslukuinen.

Maantieteellisesti havainnot painottuvat voimakkaasti Pirkanmaan etelä- ja länsi-osiin. Eniten havaintoja tuli Tampereelta (48 havaintoa), Lempäälästä (11), Nokialta (10), Vammalasta (10), Valkeakoskelta (9) ja Kangasalta (5). Maakunnan itä- ja pohjoisosista tuli vain muutamia hajahavaintoja Mäntästä ja Kuhmalahdelta.

Pirkanmaan ulkopuolisista havainnoista äärimmäisiä olivat Virolahti (ensimmäinen havainto vuodelta 1995), Imatra (1997), Savonlinna (1998), Säynätsalo (1995) ja Kokemäki (1996). Aikaisin havainto oli Naantalista, vuodelta 1992.

Pohdintaa

Lajin pääasiallinen leviämistapa lienee omin siivin puutarhasta puutarhaan lentely. Puutarhatuholaisena lajilla on toinenkin todennäköinen leviämistie. Liljojen sipuleita ja kokonaisia kasveja siirrellään innokkaasti puutarhasta toiseen niin harrastelija- kuin myös ammattiviljelijöiden toimesta. Samalla on hyvä mahdollisuus tulla siirtäneeksi myös liljakukkoja. Tähän leviämistapaan viittaisivat havainnot yhtenäisen levinneisyysalueen ulkopuolelta.

Muualta Suomesta saatujen kokemusten mukaan liljakukko on tullut myös Pirkanmaalle jäädäkseen. Tulevaisuudessa on mielenkiintoista seurata, miten lajin levinneisyys kehittyy ja minne tähän asti jatkunut laajeneminen pysähtyy. Myöskään säävaihteluiden merkityksestä lajin menestymiseen ei ole havaintoja.

Taulukko. Kuntien ensimmäiset liljakukkohavainnot.

kunta

vuosi

kunta

vuosi

Hämeenkyrö

1998

Suodenniemi

1996

Ikaalinen

1998

Tampere

1997

Kangasala

1997

Toijala

1998

Kuhmalahti

1996

Urjala

1997

Kylmäkoski

1995

Valkeakoski

1996

Lempäälä

1997

Vammala

1996

Mouhijärvi

1997

Vesilahti

1997

Mänttä

1997

Viiala

1998

Nokia

1995

Ylöjärvi

1998

Pirkkala

1997

Äetsä

1996

Pälkäne

1997

   

Kirjallisuus

Krogerus, R. 1945. En för landet ny skalbagge, Lilioceris lilii. Notulae Entomologicae 24:88.

Krogerus, R. 1947. Ett fynd av skalbaggen Lilioceris lilii. Notulae Entomologicae 26:117.

Nordman, A. 1953. Förenigens vårexkursion. Notulae Entomologicae 33:23.

Vappula, N. A. 1965. Pests of cultivated plants in Finland. Acta Entomologica Fennica. 19:1-239.