Diamina 2001, (c) Tero Piirainen

Epistrophe. annulitarsis. Kuva T. Piirainen.

Pihtipudas, Keski-Suomen maakunnan ja Pohjois-Hämeen luonnontieteellisen maakunnan pohjoisin kunta, ei ole tavannut olla paikka, josta löytyvät maalle uudet hyönteislajit. Suomenselän karu luonto ei tunnu tarjoavan mitään sellaista, jota ei olisi jossain muualla paljon enemmän. Useat eteläiset, itäiset kuin pohjoisetkin lajit näyttävät sinnittelevän siellä levinneisyytensä äärirajoilla. Mainitusta pitäjästä syntyjään oleva hyönteisharrastaja on siis melko haastavan tehtävän edessä yrittäessään löytää entisiltä kotikonnuiltaan jotain mainitsemisen arvoista.

Salojen pieniä

Kesällä 1999 kolusin jälleen pitkin kyliä etsiessäni uusia lajihavaintoja kunnan ja maakunnan kukkakärpäslistoille. Koska kukkakärpäsetkin (Diptera: Syrphidae) ovat melko sidonnaisia elinympäristöjensä suhteen ja useimmiten lajien tunnistaminen maastossa ei onnistu, keräilin aina muutaman näytteen kustakin paikasta saadakseni mahdollisimman kattavan otoksen alueen koko lajistosta.

Heinäkuun 20 päivänä matkani suuntautui kunnan itäosiin, josta löytyvät ensimmäiset viitteet savolaisesta vaaramaisemasta. EU-tuella metsitetyt pellot ja tehometsätalouden risukkometsät ovat nykyään maisemia hallitsevat elementit, mutta vielä on siellä täällä nähtävissä katoavia merkkejä perinteisestä vaara-asutuksesta, laidunniityistä ja kaskikoivikoista. Myös Korppisen kylän Alkulan tilan (7028:450) merkkinä ovat nykyään vain muutamat romahtaneet hirsiaitat ja -ladot. Niittyjen vielä avoimina pysyneet laikut kasvavat korkeata horsmaa, nokkosta, mesiangervoa ja metsäkurjenpolvea. Vain muutamat pajukon seassa kasvavat ruusuruohot ovat jääneet kertomaan, että joskus aiemmin tämänkin vähäisen tilan kasvillisuus on ollut aivan toisenlainen.

Tallettelin kukkakärpäsnäytteitä sieltä täältä, koska en ollut aikaisemmin käynyt paikalla keräilemässä. Lajisto oli suurelta osin tavanomaista, joukossa kuitenkin esim. peräti neljä Pipiza-lajia: P. quadrimaculata, P. bimaculata, P. noctiluca ja P. austriaca. Kun keräilyputkeni olivat jo likimain täynnä, huomioni kiinnittyi keskikokoiseen kukkakärpäslajiin, jonka yksilöitä parveili romahtaneen aitan päädyssä. Laji muistutti tuntemiani Epistrophe-lajeja, mutta takaruumiin mustat raidat näyttivät olevan joillakin yksilöillä täysin yhtenäiset. Talletin muutaman yksilön ennen kuin jatkoin matkaa seuraavaan paikkaan.

Yksilöiden tunnistaminen jäi maastokauden jälkeen. Koska omat tunnistustaitoni eivät tuntuneet riittävän lajin tunnistamiseksi, toimitin kaksi yksilöä Antti Haartolle, joka tunnisti lajin maalle uudeksi lajiksi Epistrophe annulitarsis.

Tunnistaminen, levinneisyys ja elintavat Lajin tunnistaminen on melko helppo. Muista Epistrophe-lajeista annulitarsis muistuttaa lähinnä lajia E. grossularie, josta laji on helpointa erottaa takanilkoissa olevista mustista "renkaista" (lat. annulus - rengas, tarsus - nilkka). Otsan karvoitus on kokonaan tummaa. Ainoastaan otsan yläosa on tumma. Keskuskyhmy (lunula) on vaalea ja siinä on tumma keskiviiva. Antennit ovat keltaiset. Mesonotum on metallinkiiltoinen ja kullan-vihreän sävyinen. Kilven (scutellum) karvoituksessa on sekä tummia ja keltaisia karvoja, kilven reunoilla karvoitus on kokonaan keltaista. Sterniitit ovat vaaleat, toisessa ja kolmannessa jaokkeessa on tummat juovat. Siiven pituus on n. 9 mm. (Hippa, 1968) Epistrophe annulitarsis on kaikenkaikkiaan niukasti havainnoitu laji. Lajista tunnetaan havaintoja lähinnä Venäjältä, jossa sen levinneisyys ulottuu Stackelbergin mukaan maan luoteisosasta tyynelle valtamerelle (Vladivostokin alue). Heikki Hipan artikkelissa tutkittu yksilö oli peräisin nykyisen Pietarin alueelta. Laji tunnetaan myös Latviasta (Kuznetzov, 1993). Lajin havainto Ruotsista on epävarma ja laji tultaneen poistamaan Ruotsin lajilistasta (Hans Bartsch, henk. koht. tiedonanto).

Epistropha annulitarsis; takaruumiin kuviointi, naaras (A), koiras (B); takajalan väritys (C). Piirros T. Piirainen.

Pohdintaa

Vain muutamista hyönteisryhmistä (esim. perhosista) on olemassa niin kattavia levinneisyystietoja, että voidaan tehdä luotettavia johtopäätöksiä lajien todellisista levinneisyysalueista. Perhosissa on havaittu olevan lajeja, joiden levinneisyys on "mantereinen", eli keskittynyt maan sisäosiin (esim. huhtasinisiipi Pseudoaricia nicias). Koska kukkakärpästen havainnointi keskisessä ja itäisessä Suomessa on ollut vähäistä, on oletettavaa, että useita mantereisen levinneisyyden omaavia lajeja on löytymättä. Lisähavaintojen puutteessa jää toistaiseksi todistamatta, onko Epistrophe annulitarsis tällainen mantereinen laji. Se lienee varmaa, että tämäkaan laji ei tule jäämään Pihtiputaan erikoisuudeksi.

Summary

Epistrophe annulitarsis (Stackelberg) (Diptera: Syrphidae) is reported as a new species in Finland. Three specimen were recorded 20.7.1999 in Tb:Pihtipudas (7028:450). Figures show the abdominal patterns of two recorded specimen. The determination of the species is easiest based on typical pattern of dark rings in hind tarsi.

E. annulitarsiksen biotooppia Pihtiputaalla. Kuva A. Piirainen.

Kirjallisuus

Bartsch, H., 1995. Checklist for Swedish Hoverflies (Diptera: Syrphidae). 20 pp.

Hippa, H., 1968: A generic revision of the genus Syrphus and allied genera (Diptera: Syrphidae), Acta Entomologica Fennica 25.

Kuznetzov, S., 1993. A checklist of Latvian, Lithuanian and Estonian hoverflies (Diptera: Syrphidae).

Bei-Bienko, G. Ya. ed., 1989, Keys to the Insects of the European Part of the USSR, Volume V, Part 2.